Kuuma ja kuiva kesä alkaa pikkuhiljaa väistymään, paahtava kuumuus väistyy raikkaan ilman tieltä. Vielä kuitenkin lämmintä riittää ja ponit lojuu tarhoissaan löysän näköisinä. Elokuun alussa tallille muutti kaksi shettispoikaa, aivan ihastuttavia pikkumiehiä jotka asustavat meillä siihen asti, että löytävät uudet kodit. Vanhempi näistä tuli lisäksi sulhastelemaan Ropinaa... Nimeltään nämä pikkumiehet ovat Vito ja Kirppu. Vailla huolia elokuu ei kuitenkaan sujunut...molemmat pikkutammat aiheutti unettomia öitä ja paljon murehtimista.
Sulo on käyttäynyt hyvin herrasmiesmäisesti, olen sen kanssa tehnyt maastolenkkejä/ minivaelluksia. Se ei ole maastossa pelleillyt yhtään nyt kun tiedän jo aika hyvin mikä sen kanssa on mahdollista ja mikä ei. Kun kuuntelee sitä kokoajan, niin se pitää kaikki neljä jalkaa maassa ja kävelee korvat hörössä eteenpäin...puhumattakaan ravista ja laukasta jota se pieninä pyrähdyksinä tekee korvat hörössä. Ajoittain se väläyttää pieninä hetkinä sitä puoltaan itsestään joka on hyvin piilossa; se ratsu joka menee laukanvaihtoja ja piaffia.
Kamma on tehnyt elokuussa paljon ratsunhommia. Mystinen pukittelukausi alkaa jo hellittää, yhä enemmän taivuimme siihen vaihtoehtoon, että selässä olisi ollut jotain sanomista. Levolla pukittelu lähti ja aina välillä tehtiin testiä, että joko olisi parempi. Painelulla kipeää tai aristavaa kohtaa ei löytynyt, mutta mikään poni ei yhtäkkiä keksi pukittelua ilman jotain syytä. Ja jotta tämä mystisen kummallinen kesä ei olisi ihan pelkkiin pukkeihin jäänyt Kammankaan osalta, niin Kamma sai silmätulehduksenkin. Yksi kaunis aamu neidillä oli molemmat silmät märkinä ja jo illalla niissä oli paksua keltaista...mitälie. Onneksi se meni hoitamalla nopeasti ohi, mutta neiti on kyllä varmasti nykyään sitä mieltä, että silmien puhdistus on inhokeista ykkönen!
Akustia on treenattu aika paljon elokuussa. Taru on sen kanssa käynyt maastoilemassa ja kasvattanut pojan kuntoa ravaamalla ja laukkaamalla metsätiellä. Pikkuhiljaa poika oppii uutta ja parantaa vanhoja taitoja. Akusti on lisäksi ollut tuntikäytössä kerran viikossa, se on ollut oikein hellyttävä tuntiponi. Tuntien aihepiirit ovat olleet suhteellisen helppoja ja Akusti on päässyt loistamaan osaamisellaan. Se ei ole mikään automaattinen ratsuponi; mitään se ei anna ilmaiseksi, mutta jos osaa pyytää siltä, niin se tuo vaikka kuun taivaalta.
Ropinan osalta elokuu on ollut ihan hirveä kuukausi. Neiti sai kolme kertaa lähes peräkkäin ähkyn! Kaikki suunnitelmat hiiteistä ja rata-tutustumisista sai hylätä kun useammankin eläinlääkärin kanssa pohdittiin syitä ähkyjen aiheuttajaksi. Kaikki vaihtoehdot mietittiin läpi elimillisistä syistä tarhan pohjan mikrobeihin asti ja ihan kaikki siltä väliltäkin, mutta mitään varmaa syytä ei vaan löytynyt. Ähkyjä ei ole nyt tullut noiden kolmen jälkeen, mutta jos vielä yksikin tulee, niin sitten eläinlääkäri tulee ottamaan verikokeen ja lantanäytteen EKK:lle lähetettäväksi. Lääkäri veikkasi, että tuskin löytyy syytä edes niistä, mutta kaikki kokeillaan mitä mahdollista on kokeilla. (huom! tämä lisäys on tehty maaliskuussa 2008: uuden tarhan pohja oli luultavasti syyllinen, monet asiat tukee tätä teoriaa). Ropina on astutettu nyt Vitolla, ehkäpä ei tule kantavaksi, mutta yritettävä on. Se oli aivan rakastunut Vitoon ja seurasi Vitoa kokoajan tarhassa. Vitoa rupesi välillä hermostuttamaan kun yhtään ei rauhaa saanut =) Siksi ne olikin pidettävä valitettavasti erossa astutusten välillä, Ropinan kyltymätön rakkaus kun ei laimene helpolla... (taas huomautus vuodelta 2008: ei tullut kantavaksi).