Elokuu on tänävuonna ollut ihanan syksyinen. Lämpimät ilmat loppuivat kuin seinään heti heinäkuun lopussa ja elokuu toi tullessaan syksyn. Jopa puut päättivät ryhtyä syksyiseksi ja ylälaitumen haapa-lauma ripotteli lehtiään maahan.

Talvikarva on kasvanut kohisten kaikille muille paitsi Luckylle. Elokuun lopussakin se vielä seisoi tarhassa tyytyväisenä kesäkarvassaan. Taitaa olla turha toivo, että sen keho olisi viimetalven kylmyydestä opikseen ottaneena kasvattanut edes vähän suojaa. Mutta ei, kiiltäväturkkinen kesäheppa seisoi laitumella kuin lämmintä talvea odotellen.

Lucky kävi elokuun puolessa välissä klinikalla kuvauksissa. Se on aristanut etusiaan, välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Heti meille tullessaan sille laitettiin pohjalliset etusiin ja etujalkojen liikkeistä tuli huomattavasti puhtaammat. Mutta pohjallisetkaan eivät täysin auttaneet arkomiseen, vaan se on ontunut pehmeällä laitumellakin.

Klinikalla eläinlääkäri katsoi juoksutusta ja harmitteli, että Lucky on ruuna. Sanoi, että tamman voisi astuttaa ja pistää sitten taivaslaitumille vuoden päästä, mutta ruunalle ei voi edes sellaista miettiä.
Vähän pisti siinä vaiheessa jo pelottamaan, että näinkö marssitaan klinikalta suoraan teurastamolle...

Noh, poika sitten rauhoitettiin ja se lähti röntgeniin. Itse en mukaan saanut lähteä vaan jouduin jäämään jännittämään oven taakse. Kuvaus sujui aika nopeasti ja eläinlääkäri kutsui kuvia katsomaan.
Mutta mutta...sieltäpä ei kaikista ennakko-odotuksista poiketen vikaa löytynytkään. Etusten vuohisnivelet ja kavioluut sekä niiden pinnat olivat täysin kunnossa. Eli ei merkkejä sairastetusta kaviokuumeesta, ei kavioluun kääntymistä....ei mitään.

Nyt sitten ollaan taas lähtöpisteessä jalkojen ongelmien kanssa, mutta nyt ainakin tiedetään missä vikaa ei ole. Aletaan nyt kallistumaan siihen suuntaan, että vika on puhtaasti kaviossa ja niiden laadussa. Tutkimuksia ja pojan sairaslomaa vaan jatketaan.

Kamma on elokuussa kevyesti tehnyt hommia. Sille on mieleen palauteltu miltä tuntuu olla ratsu. Ja mukavastihan se on alkanut sujumaan, kyllä siitä vielä ratsu tulee.
Se on yllättävän reipaskin ollut, pieni tauko hommissa on saanut sille taas uutta intoa oppimiseen. Se näyttää todella hyvältä ratsastajan alla. Se kantaa itseään hyvin ja turhat tammamaiset niskojen nakkelut on vähentynyt lähes olemattomiin. Ehkä siitä sittenkin saa hyvän ratsun!
Koulukisatkin on vähän haaveissa siintänyt, mutta tästä sitten lisää jos/kun sen aika tulee.

Kamman harjasta tuli elokuun puolessa välissä mallia "kynitty", koska se oli keksinyt kesän pahimpana paarmaviikkona hangata paarmat (ja pätkän harjasta) kuuseen oksaan. Nyt kun ötökät ovat jo vähissä, niin suojaavaa harjaa ei enää tarvita. Siilitukkahan neidille pitkästä aikaa sitten tuli.
Yllättävän kivan näköinen se tuossakin harjamallissa on, mielessäni muistelin sen kamalammaksi. Se näyttää enemmän hoidetulta kun pitkä harja ei hulmua miten sattuu.

Akustin elokuu on ollut työntäyteinen. Se on tehnyt hommia kärryjen edessä ja ihan vähän ratsunakin.

Kärryjen edessä se alkaa toimia jo niinkuin toivonkin. Se lähtee liikkeelle ponnekkaasti ja reippaasti yhdestä pyynnöstä. Se on tarkkana läpi lenkin eikä haaveile turhia kun vasta väli- ja loppukäyntien aikana.
Laukkaharjoituksiakin ollaan jatkettu ja laukkamatkoja pikkuhiljaa pidennetty. Sen laukkakunto oli vielä vuosi sitten todella heikko, se puuskutti jo lyhyenkin laukkapätkän jälkeen vaikka ravata se olisi jaksanut vaikka maan ääriin.
Nyt se palautui kesän jälkeen nopeasti siihen mitä se oli keväällä ja laukkaa saa taas ottaa pitkiäkin pätkiä ilman ponin väsähtämistä.
Ajoittain on vielä jarrut hukassa, kun sillä on liikaa energiaa niin millin sormien rutistaminen ei sitä enää hillitse, vaan se jää siitä köpöttämään hidasta ravia. Ohjasajossa sen herkkyyden saa nopeasti kaivettua taas esille, sitä pitää alkaa harrastamaan huomattavasti enemmän.

Valjakkoleirikin on varattu syyskuun loppuun. Lähdetään sinne kaksin Akustin kanssa oppimaan vähän lisää ja säätämään itseopittuja virheitä pois.

Pikku-prinsessa on myös tehnyt töitä ahkerasti. Se on ollut ajoponina ja sen lisäksi Jonna on sitä käynyt ratsastelemassa.
Ratsuhommissa se on edistynyt huimasti, se nykyään laukkaa jo oikein kivasti. Olemme käyneet lenkillä niin, että itse ajan Akustilla ja Jonna ratsastaa Ropinalla. Kun jään Aksun kanssa kävelemään, niin Jonna saa laukattua jopa poispäin Akustista.
Pukittelukin on vähentynyt melkein nolliin, samoin pään viskely. Pieni energiapallo alkaa olla pieni ratsuponi *ylpeä*!

Ajotouhuissa Ropina on myös palautunut nopeasti kesän löhölomasta. Sen kunto kestää ja kestää..
Vielä on skarpattavaa siinä miten nopeasti se reagoi pyyntöihin. Se on aavistuksen laiska ajaa. Mutta kyllä tämän nopeasti saa korjattua, töitä se vaatii, ei muuta.