Kesähän sieltä heinäkuuksi sitten tuli ja tallin väki pääsi lopulta laitumelle. Tänävuonna kun ei harjoitella eikä treenata mitään tarkoitusta varten (eikä edes haaveilla mistään erikoisesta), niin porukka pääsi kunnon lomalle. Saivat viettää oikein villihevos-elämää.
Kaikki kyllä olivat ansainneet sen, oikean kunnon kesäloman.

Lampaatkin saivat syödä vihreää ja sen lisäksi ne saivat vintintäydeltä heinää talven varalle. Näistä heinistä jättimäiset kiitokset kuuluvat parin talon päähän naapureille!! *iso hali*

Lucky oli heinäkuun alkupuolen pihalla vapaana. Kun koko piha on aidattu, niin puutarhurin on mukava ja turvallinen hoitaa töitään.
Siistiä jälkeä se kyllä teki, ei eronnut ruohonleikkurin jäljestä.
Hassua sinänsä; piha oli täynnä vihreää mehevää heinää ja puolet ajasta Lucky kuitenkin seisoi hiekkaisella pikkukentällä ja nuokkui. Olisi luullut, että se olisi seissyt ennemmin vaikka omassa tarhassaan (kun tarhankin portti oli auki), mutta ei.. kentällä oli ilmeisen mukavaa oleskella.

Lucky ehkä sai painoakin lisää, ainakin siltä mielestäni näyttää. Vaikea tietenkin sanoa varmaksi kun sitä päivittäin näkee, mutta ehkä..
Tykkäisin, että se olisi aavistuksen lihavammassa kunnossa, mutta faktaa on, että paremmassa lihassahan se on kuin ponit. Kylkiluut ei näy eikä oikein tunnukaan ja maha ei roiku. Oma silmä on vaan tottunut ponien röllykkämahoihin ja Lucky näyttää niihin verrattuna luurangolta vaikka on todellisuudessa täysin priimakuntoinen ja sopivan lihava hevonen.

Kammakin on lomaillut ja lihonut. Tosin tänävuonna se lihomis-osuus on ollut yllättävän pientä. Maha ei roiku laidunloman jälkeenkään polvissa, vaan neiti näyttää oikeastaan vallan timmissä kunnossa olevalta. Eli oikein hienosti mennyt kesäloma tältä osin.

Oma laidun oli Kammaa jossain vaiheessa alkanut kyllästyttämään, koska eräs päivä kotiin tullessa se seisoi nätisti Luckyn kanssa samalla laitumella.
Jokainen joka Kamman tuntee, tietää varmasti miten huonosti se tulee muiden kanssa toimeen ja miten kovasti se antaa muille selkään.
Siellä ne kylki kyljessä seisoivat, mutta heti kun pariskunta näki ihmisten lähestyvän, niin Kamma alkoi vimmatusti latomaan takasilla Luckyä ja Lucky juoksi alta pois. Liekkö ollenkaan tapelleet sen aikana kun olivat keskenään...
Noh, aidat olivat täysin ehjiä mutta roikkuvalankaisia, joten alihan tuo nelikinttuinen Houdini oli itsensä työntänyt. Isännän vyöllä talutin neidin omalle laitumelleen kun riimua ei jaksanut tallista asti lähteä juoksemaan.

Lomaa, täydellistä lomaa Ropinan kanssa laitumella. Kammasta poiketen; Akusti päätti sitten lihoa oikein kunnolla. Kuukausi vapaata ja mahan alle muodostui... reppu. Järkyttynyt ponitäti ja läskiponi tuijottivat eräänä päivänä hetken toisiaan ja siitä se ajatus sitten lähti; Akustin loma loppui.

Loppukuusta poniherra aloitti sitten taas työnteon. Olen sillä kevyesti alkanut ajelemaan ja Ropinakin on päässyt lenkille mukaan perähevosena.
Akustin herkkyys on ollut hiukan hakusessa ensimmäisillä lenkeillä, mutta ohjasajamalla ja maastakäsin työskentelyllä toimivuuden saa taas parhaiten palautettua. Ja tietenkin se vaatii ajoa, ajoa ja ajoa.

Akusti lähtee erittäin mielellään töihin, se on kiva ettei sillä ole koskaan ollut mitään työntekoa vastaan. Se liikkuu vapaaehtoisesti, joskin aika hitaassa tahdissa. Mutta puolikuntoiselta ponilta on turha pyytää ihmeitä, vauhti lisääntyy kyllä samaan tahtiin kunnon kohoamisen kanssa.

Pikkuneiti on myös viettänyt villihevoskesän laitumella. Aamut se on nukkunut, päivät syönyt ja illat pinkonut. Sama kuvio toistuu päivästä toiseen.
Ihmeelliset määrät pikkuisesta prinsessasta löytyykin energiaa ja sen ansiosta minulle onkin muodostunut yksi haave; nähdä edes kerran elämässään Ropina liikkumisesta väsyneenä. Mitä kovempaa se menee, niin sen enemmän sen nuppi sekoaa. Ja valjakkoleiri sen silloin aikoinaan todisti; mitä väsyneempi ja hikisempi poni, sen kovemmin sen nuppi löi yli ja pukit lenteli.

Ropinakin on taas siirtynyt ajohommiin. Ensimmäinen lenkki ajaen oli todella mukava. Neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti; se oli reipas muttei liian täpäkkä.
Mutta lenkillä perähevosena ollut Akusti... sen mielestä kärryjen perässä ei voi kävellä, juoksemisesta nyt puhumattakaan. Aksu jarrutti koko lenkin ja oli lähinnä hinattava malli. Ropina sitten sai kiskoa perässään kärryjä, ponitätiä ja vielä jurnuttavaa kaveriaan. Reppana =)

Perähevosena Ropinakin on ollut ihan mahdoton. Akustista poiketen se taas on ihan yli-innokas; se ei halua juosta perässä vaan edessä/ sivulla. Ja jollei se saa ohittaa, niin sitten se syö.
Mutta on se jo parantunut tapojaan ja liikkuu lenkki lenkiltä aina vaan paremmin. Kyllähän silläkin menee aikansa oppia ymmärtämään ettei kyse ole kilpailusta vaan ihan normaalista köpölenkistä.