Helmikuu- hiljainen helmikuu... Tässä kuussa ollaan vietetty aikamoista hiljaiseloa, jotenkin pimeys ja synkkyys vie kaiken energian. Kokonaan ikäviltä tapahtumiltakaan emme selvinneet tässäkään kuussa; whippet-neitoseltamme Ramonalta löytyi kasvain ja se veti tunnelman alas. Leikkaus on maaliskuun alussa ja sen onnistumisesta voi kertoa vasta myöhemmin...peukut pystyyn, että kaikki menisi hyvin, pikkuneitimme palaisi kotiin terveenä ja kasvain ei enää uusiutuisi. (huomautus vuodelta 2008: ei ole tähän mennessä uusiutunut)
Sulppa on helmikuun viettänyt samoin kuin koko ikänsä tulee meillä viettämään; se on löhöillyt. Välillä se väläyttelee tarhassa sellaisia liikkeitä, että ei voi kuin mielessään kuvitella millainen se on ollut Venäjällä silloin kun sen jalat vielä ovat olleet kunnossa. Onko se liitänyt lisäyksiä kentän poikki? Onko se mennyt piaffia (sen se muuten osaa 100% varmuudella)? Millainen se on ollut ratsastaa? Voi, sen kun joskus saisikin tietää..
Kamman helmikuu on ollut leppoisa, se on viikonloput viettänyt kavereiden kanssa samassa tarhassa. Senhän pitää tarhailla yksikseen, koska ennemmin tai myöhemmin se saa aina aikaan tappelun. Yleensä se kyräilee Akustia ja Akusti tuijottaa takaisin...ja sitten jossain vaiheessa niiden tiet kohtaavat ja tappeluksihan se sitten menee. Jonkin aikaa ne jopa tykkäävätkin olla yhdessä, mutta sitten jommankumman hermot pettää ja ne alkavat mitellä voimiaan. Ropina on varmaan ainoita jonka kanssa Kamma ei yritä haastaa riitaa. Mutta sillon kun itsellä on mahdollisuuksia vahtia, niin lauma saa nauttia yhdessäolosta. Ne yleensä riehuvat paljon ja laukkaavat itsensä melkein läkähdyksiin. Ratsuhommia Kamma ei ole pahemmin helmikuussa tehnyt, mutta olen sitä juoksutellut. Olen myös tehnyt sen kanssa selkäännousu-harjoituksia, niiden kertaaminen ei ole koskaan pahasta. Myös traileriin menoa Kamma on päässyt harjoittelemaan, se oli aluksi vähän sitä mieltä, että traileriin ei ole kiva mennä, mutta onneksi kyseessä on ahne poni...
Aksu on helmikuussa käynyt kaksi kertaa Ropinan kanssa maneesilla. Olen hankkinut sarjaliput Vironmäen ponitallin maneesille, pääsee treenaamaan paremmin näin talvikaudella. Maneesilla huomasi miten huono kunto Akustilla on, jo pelkästään helpon c:n ohjelman läpivetäminen sai ponin puuskuttamaan. Kyllä se vielä käyntiä menee vaikka kuinka, ravikin on suhteellisen helppoa, mutta se laukka! Kuka tahtoisi tulla joka arki-ilta laukkaamaan Akustilla tunnin verran? ;)
Ropinan helmikuu on ollut treenausta täynnä. Se on siis käynyt kaksi kertaa maneesilla Akustin kanssa ja se on mennyt paremmin kuin voisi toivoa. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin lähinnä laukkaamista ja voltteja. Voltit olivat yllättävän vaikeita isossa tilassa, ponissa ei mitään vikaa, mutta kuski ei osannut ohjata. 10 ensimmäistä volttia päättyivät uralla aina erikohtaan mistä lähtivät. Humhum..kuskille lisää treeniä! Kyllä lopussa sitten voltitkin onnistuivat, maneesissa tarkkuus kasvoi huimasti. Laukkaa oli mukava treenata maneesissa, ei loppunut tila eikä ponikaan päässyt holtittomasti lähtemään käsistä kun oli seinät ympärillä. Toisella maneesikerralla Taru teki meille pujotteluradan ja sitä treenailtiin. Yllättävän kivasti poni osui porttien keskelle vaikkei tilaa ollut kuin n. 10-20cm ylimääräistä. Tultiin käynnissä ja ravissa, laukka ei vielä ole niin ohjattavissa, että sillä olisi portteihin osunut. Kotona ollaan Ropinan kanssa harjoiteltu taivutuksia, siirtymisiä ja kuski tietenkin harjoitellut sitä vaikeinta asiaa; raipan ja ohjien pitämistä. Miten joku niin helppo voikin olla niin vaikeaa?