Talli ja tallin väki valmistautuvat kevääseen, pikkuhiljaa on piha alkanut sulaa ja tuskin menee kauaa kun puut puhkeaa hiirenkorville. Huhtikuun alussa Leo muutti uuteen talliin Askolaan, kaikille tuli sitä varmasti suuri ikävä, ainakin allekirjoittaneelle jonka elämään se puoli vuotta kuului jokapäiväisesti. Olen käynyt sitä uudella tallilla tervehtimässä ja se näytti viihtyvän enemmän kuin hyvin tammojensa kanssa. Kesän rientojakin olen kerinnyt jo vähän suunnitella. Ainakin kesäpäivä jossain välissä ja poninäyttelyt oman väen kesken =) Poneille tekisi hyvää harjoitella porukassa tulevaa varten.
Sulo on viettänyt kevään oloneuvoksena. Se rakastaa hurjasti Kammaa ja tietenkin rakastaa myös Kamman vingutusta. Herran suosikkipuuhiin kuuluu se, että se näykkii (tai ainakin näyttelee ottavansa kiinni) Kammaa. Ja joka kerta Kamma sanoo "IU!" ja Sulo on tyytyväinen. Ei sitä kaikilla poneilla olekkaan omaa vinkulelua. Lisäksi Sulo nostaa päänsä Kamman lautasten päälle ja lepuuttaa siinä. Kamma sanoo taas "IU!" ja Sulon voi kuvitella hymyilevän. Sulo juoksee myös Kamman kanssa, ensin Kamma ajaa Suloa takaa ja sitten Sulo Kammaa. Kiva kun se pääsee liikkumaan omasta tahdostaan. Kokoaikaa se ei tietenkään riehu Kamman kanssa; välillä ne rapsuttelee ja pusuttelee toisiaan. Ja tietenkin jos jompikumpi lähtee pois näköpiiristä, niin toisen maailma lähes kaatuu.
Kamman satulahuolet on edelleen ajankohtaisia. Kolmas satula sovituksessa, extraleveällä rungolla...ja sekin on liian kapea. Miten voikin 130cm kokoisella ponilla olla niin leveä selkä?! Taru on Kamman selässä muutamia kertoja käynyt, neljännellä ratsastuskerralla Taru meni ilman taluttajaa. Kamma ei ole kertaakaan sanonut mitään ratsastajaan, se käyttäytyy kuin aina ratsuna ollut poni; se kulkee rentona hitaasti ja vakaasti. Jossain vaiheessa pitäisi saada hereille sen lennokkuus mitä se esittää irtojuoksutuksessa.
Huhtikuussa alkoi Akustin treenaus. Ponin olisi tarkoitus olla kesällä fyysisesti hyvässä kunnossa, psyykkistä puolta tietenkään unohtamatta. Kesällä Akusti lähtee Tarun kanssa kisakentän valloittamaan (katsojia naurattamaan?) ainakin kouluratsastuksessa. Vapiskaa kilpakumppanit...naurusta! Akustin kuntoa on kohotettu ratsastaen, kävelyttäen, juoksuttaen, irtojuoksuttaen ja ohjasajaen. Mäkiä on kiipeilty ja esteitäkin hypelty. Ja pojan kunto kasvaa kohisten! Kunnon lisäksi pojasta on löytynyt kevätmieltä, se hyppii välillä kuin pieni vasikka. Mutta hauskaa pitää olla! Torstaisin pojalla on vapaapäivä, mutta muina päivinä se tekee töitä ratsastajan alla tai ilman ratsastajaa. Taru on tehnyt Aksun kanssa hyvää työtä ja hoitanut viikonloppuisin poikaa kuin parastakin kisahevosta; jalat kylmätään rankan treenin jälkeen ja lihakset venytetään. Viikolla allekirjoittanut hoitaa Aksun liikutuksen maastakäsin ja tietenkin kerran viikossa se toimii myös Tessan tuntiratsuna.
Ropina on saanut liikuntaa paljon Elinalta. Elina on käynyt sen kanssa juoksemassa ja riehumassa. Ja Ropina on ollut niin täynnä energiaa, että se välillä vaikuttaa jopa röyhkeältä energioineen. Kevät sai pikkutytön pään ihan sekaisin ja talven rauhallisesta tammuskasta on enää muisto jäljellä; pukkeja, laukkaspurtteja ja pomppuja, Ropinalla menee lujaaaaaaaaaaaaaaaaaa............ 22.4. se saa peräänsä kärryt ja jos kaikki sujuu hyvin, niin siitä tulee pian ajoponi. Sen jälkeen se saakin juosta, ei vaikuta ihmisen väsähtäminen lenkkeihin.