Huhtikuu, ihana lämmin huhtikuu! Aurinko paistaa kuin kesällä, t-paidassa ja shortseissa on pihalla kuuma! Tarhoissaan nököttää ponit pörröturkkiset... Karvaa on riittänyt ja riittänyt. Se tuntuu olevan niin loppumaton luonnonvara, että tuntuu ihan tuhlaukselta heittää se kaikki materiaali hukkaan. Mitähän siitä saisi tehtyä? Villapaita? Tai jos vain pussittaisi niistä heppatyttöjen huoneisiin tuoksupusseja. Tai säästäisi kaikki ja tekisi mukavan pehmoisen patjan. Sitä oikeaa ideaa odotellen... Huhtikuun 27. päivä taloon saapui pikkuinen ja vähän ujokin hevonen, Appis. Sen kanssa alkaa nyt tutustuminen ja luottamuksen saavuttaminen. Hauskaksi kaveriksi se on osoittautunut, mutta töitä joutuu kyllä tekemään ennen kun se oppii "tavoille".
Pallomahainen Kamma on rauhoittunut jo viimeisiä kantokuukausia viettämään. Vaikka se edelleen pukittelee, hyppelee ja hepuloi, niin on se vähän rauhoittunutkin. Sillä ei enää kestä hepulokohtaukset ihan yhtä pitkään kuin aiemmin; painava maha vaatii jo veronsa. Kammasta on tullut tosi nirso ruokien suhteen. Tammarehustahan se sanoi heti "YÖK!" ja siihen kun lisättiin vielä life guard-lisäravinnetta, niin se se vasta olikin kuvottavaa sen mielestä. Se syljeskeli ruokiaan ympäriinsä ja näytti hyvin loukkaantuneelta. Noh, kyllähän se nyt pikkuhiljaa on niiden makuun tottunut niin, että ruokakuppi kuitenkin tyhjeneekin. Mutta annas olla jos kehtaa laittaa ruokien sekaan leipää, se vasta anteeksiantamatonta onkin! Se noukkii leipiä kupista pois ja heittelee jalkoihinsa tai sitten vaan yksinkertaisesti päättää jättää väliin ja syödä mieluummin heiniä. Ihana pikku nirppa =)
Aksu on viettänyt huhtikuun vähän rennommin, keskittyen hienon kesäkarvan kasvattamiseen. Karva on ohentunut lupaavasti ja vähän voi jo haaveilla kesäkarvastakin.. Ajopuuhat ovat menneet tosi kivasti. Uusien kärryjen kanssa ollaan laukkailtu aika paljon ja se alkaa sujumaan jo todella hyvin. Aksu laukkaa jo rentoa laukkaa eikä pinkaise menemään tuhatta ja sataa taakseen vilkuillen. Ollaan opeteltu lenkeillä raipan mukanaoloa. Aluksi tyhmänä otin valjakkopiiskan mukaan, mutta sen sai kyllä melkein vauhdista heittää pihalle kun poni oli ihan säikkynä. Poniksi, joka varmuudella ei kuuteen vuoteen ole selkäänsä saanut, se on aika herkkis raipalle. Ostin sitten Horzesta ajopiiskan joka on valjakkopiiskan pituinen, mutta ilman liehuvaa narua raipan päässä. Sen kanssa ajo sujuu oikein hyvin, joten eiköhän pikkuhiljaa voi vaihtaa valjakkopiiskan mukaan lenkille.
Ropina on saanut opetella ratsupuuhia. Ropinalla alkoi ratsastamaan sinnikäs Jonna joka ei pikkuneidin temppuiluista pelästy. Ei Ropina tietenkään paha ole, mutta sillä tuntuu välillä olevan ihan liikaa vauhtia ja energiaa. Se sitten purkautuu pään nakkeluna ja paikoillaan hyppelynä. Jonna on ollut mukana myös maastossa niin että minä ajoin Aksulla ja Jonna ratsasti Ropinalla. Se lenkki sujui hienosti, Ropinan mielestä oli mukavaa kun oli Aksu seurana. Ropina on kasvantiputtamisessa Aksua edellä. Ropina alkaa näyttää jo tosi ihanalta ja turkki tuntuu lähinnä pehmoiselta untuvalta. Päälikarvat ovat jo irronneet, mutta pohjavilla on vielä tiukasti kiinni. Seuraava vaihe onkin se, että myös villa irtoaa. Sitä odotellessa.. =) Ropina on ottanut lämpimistä ilmoista kaiken irti. Se on nukkunut tarhassa kyljellään, ei ole edes reagoinut sen nimen huutamiseen. Pari kertaa olenkin sydän kurkussa mennyt tarhaan "kuollutta" ponia tönimään kun se sitten nostaa unisen päänsä ja katselee, että kuka kehtaa häiritä sen kauneus-unia...