Ihanan kiireistä ollut koko alkava kevät!
Kaiken muun säätämisen ohella tallilla on lähes hukuttu vellovaan karvamereen! Ollaan ainakin osaltamme osallistuttu lintujen pesimäkauden onnistumiseen; fylliä pesän pehmusteeksi on nyt enemmän kuin tarpeeksi tarjoiltu. Oravakin on tehnyt pesänsä tallin ilmastointiputkeen, se on yllätetty karvatuppo suussaan, kun se on ollut matkalla pesälle. Tänävuonnakin siis pihan eläimet syntyvät pehmoisessa ponintuoksuisessa pesässä.

Alkava kevät on hellinyt hevosväkeäkin. Auringonpaahde kuivatti tarhat ennätysnopeasti, rapakautta ei kestänyt kun hetki.
Ja lämmin ilma helli hevosväen kylkiä niin, että yksi jos toinenkin on pötkötellyt pitkin pituuttaa tarhassa päiväunilla.

Lucky-poika on taas palannut normaaliksi ratsuksi.
Se on tehnyt kentällä hommia ja unohtanut kokonaan kaikki talven loikkimiset. Se odottelee kiltisti kun ratsastaja könyää selkään ja kävelee rentona (kaula lähes selän tasalla) kun siltä sitä pyydetään.

Olen sen kanssa alkanut työskentelemään enemmän tottelevaisuuden kanssa ja todennut ettei se järin kaksinen ratsu ole. Pohkeille se on hyvin herkkä, mutta vastapainoksi ei sitten taas ymmärrä yhtään mitään väistävistä avuista. Se oppi kuitenkin nopeasti pysähtymään ja kääntymään istunnalla, joten eiköhän se opi ymmärtämään pohkeitakin kun vähän panostaa.

Lucky on osoittautunut aika nöösiksi halipojaksi, se tykkää tarhassa kun sitä hieroo ylähuulesta ja jaksaisi tätä touhua varmaan 24/7. Oma käsi puutuu vaan nopeasti kun paras asento tästä toiminnosta nauttimiseen on pää taivaissa. Heti kun lopettaa niin se tökkii, että 'lisää kiitos'!

Kavioiden osalta kaikki on mennyt odotettua paremmin. Kengät pojalle iskettiin etujalkoihin huhtikuun puolessa välissä ja se on ollut aika puhdas liikkeistään pehmeällä alustalla. Kiviä se toki aristelee.
Saa nähdä, että mitä se sanoo sitten laitumella, siellä kun pohja on paljon tarhaa ja kenttää kovempi...

Kamma on nauttinut keväästä muita enemmän. Se tuntuu tykkäävän kovasti kun aurinko lämmittää! Se pötköttelee melkein joka päivä päiväunet pitkällään ja on aina ihan pölyinen. Harjaamiseenkin saa varata aina tunnin aikaa, vähemmällä ajalla (ja ilman kosteaa rättiä) siitä ei kyllä siistiä saa.

Neiti on alkanut taas muistelemaan vanhoja lh-juttuja ja opettelemaan lisää, se tykkää siitä touhusta ja sen saa villiintymään helposti. Välillä neiti näyttää siltä, että jos se osaisi, niin se menisi kokoajan leveä hymy huulillaan =)

Huhtikuussa pidettiin tallilla kilibailut ja Kammakin pääsi osallistumaan touhuun mukaan. Se oli ihan mallikelpoinen kouluponi, tosin taisi ihmetellä kun joutui moneen kertaan menemään saman radan. Mutta ylimääräiset powerit on taas talven mukana haihtuneet pois ja tilalle on taas tullut kiva ja leppoisa poni.

Aksu-paksu tuuheaturkki. Karvaa tiputtaa muovipussillisen joka harjauskerta ja siitä huolimatta karvaa riittää, riittää ja riittää.
Usko alkaa mennä kun karva vaan pöllyää ja ponikin hikoaa lenkeillä.
Olen sitä siistinyt saksilla korvien takaa ja vähän muualtakin, ehkä se on vielä pakko klipata kun tuon klipperin saisi kuntoon.

Kärrylenkkejä ollaan tehty kun lumet sulivat, hyvin se pienen tauon jälkeen taas kulki. Melkein tuntuu, että jokainen tauko vie sitä askeleen eteenpäin.
Akusti alkaa olla nyt niin hyvä, kun siitä itse osaan tehdä. Tässä välissä olisi ehkä tarpeen saada valmentaja tai sitten rohkeasti vaan lähteä kisoihin mokaamaan itsemme, siellähän sitä sitten näkisi mitä on jäänyt opettelematta...

Ratsunakin Aksu on jonkun verran ollut, kilibailuissa se edusti shettiksiä ja Jonna on sen kanssa käynyt lenkillä. Aksu lähtee kivasti maastoon Jonnan kanssa eikä pistä yhtään hanttiin. Jonna sen kanssa kävi metsässäkin samoilemassa -> Akustin taivas!

Pöpsy on shettiksistä ahkerampi karvanvaihtaja, se teki ihan muutamassa viikossa ison muodonmuutoksen; heitti kerralla pörröisen 'siperian talvi'-mallisen turkin siistimpään 'suomen kevät'-malliseen karvaan.

Neitiäkin olen päässyt taas ajamaan lumien sulamisen jälkeen. Se on ollut todella hulvaton ajettava! Voimaa on kun pienessä kylässä ja energiamäärällä valaisisi koko Orimattilan!
Kerran annoin sen laukata niin kovaa kun neiti vaan halusi ja huuu!! Oli aikamoisen haipakkaa menoa, mutta pikkuprinsessa tykkäsi!

Ropinaa on todella kiva ajaa; jos sen antaa mennä hurjaakin vauhtia, vaikka se lähtee räjähtäen liikkeelle ja menee täysillä, niin heti pyydettäessä se hiljentää kiltisti. Vähän se jää välillä pyörimään ylikierroksilla, mutta ei yritä lähteä käsistä.