Kesä! Aivan hurjan lämmintä on riittänyt. Ponit viettävät päivät puiden alla varjossa nuokkuen. Pienestäkin liikutuksesta ponit hikoilee ja lähes joka lenkin jälkeen olenkin huuhtaissut ne vedellä. Tallilla on muuten vietetty aika hiljaiseloa kesästä nauttien. Kesästä pitää nauttia sellaisenaan kun se meille tarjoillaan; mansikan makuisena, lämpimänä ja lempeänä.
Sulo on viettänyt kesäkuun niinkuin normaalistikin; lomaillen. Sen maha on hurjan kokoinen, mutta olkoot; se on eläkeläinen ja saa näyttääkin siltä. Sen elämäntyö on viettää aikansa leikkien tarhassa shettisten kanssa ja tapellen Kamman kanssa.
Kamma on viettänyt pitkälti kesäloman merkeissä kesäkuun. Olen sitä ohjasajanut jonkinverran ja siinä se on jo oikein toimiva peli. Vielä en osaa sanoa, että mahdanko opettaa sitä kärryjen eteen, mutta ohjasajoa sen kanssa ainakin tulen harrastamaan. Taru on Kammalla muutaman kerran ratsastanut ja se sujuu jo hyvin ilman talutusta. Taru on käynyt myös Kamman kanssa vähän "maastossa", kiertellyt meidän metsässä puita pujotellen. Kamma tykkäsi aluksi vähän jumittaa välillä, mutta kyllä sen eteenpäin saa kun sen on antanut hetken katsella maisemia. Kaikki on siellä vielä niin uutta, että kyllähän sitä nuori poni saa ihmetelläkin. Kamma lähtee pohkeista liikkeelle, kääntyy ja pysähtyy hyvin. Sen ryhtikin on kohonnut, enää pää ei roiku kokoaikaa niinkuin aluksi. Siitä tulee vielä hyvä ratsu.
Akusti kävi kesäkuussa kisoissa, siitähän löytyy erillinen kirjoituskin, joten ei siitä enempää. Aksua ja Tarua on pari kertaa käynyt todella hyvä (ja meille täydellisesti sopiva) opettaja Malena opettamassa. Malenan tunneilla Aksu on opetellut mm. jalkojensa tuntemista ja tasapainoa. Tunneilla on paranneltu jo opittuja asioita sekä otettu uusia harjoituksia, kuten avoväistö. Sen Akusti osasi jo suoraan jonkinmoisesti, joten taas sai itse varmistuksen siitä, että jos perusasiat on kunnossa, niin uusien asioiden mukaan ottaminen ei vaadi erityistä opettelua. Akustille on myös muistuteltu mieleen ajopuuhia ja ne sujuivatkin tauosta huolimatta oikein hyvin.
Ropinan kesäkuu on ollut uusien asioiden oppimista täynnä. Ropina sai kärryt peräänsä, kuskin kärryille ja se todella pääsi loistamaan viisaudellaan! Tyttö oli kuin ikänsä kärryjä vetänyt, yhtään ne eivät sitä pelottaneet tai epäilyttäneet. Itse ajoin ensimmäisellä lenkillä sitä kärryjen sivulta ja nousin pihalla kyytiin muutamaksi metriksi. Seuraavalla ajoreissulla Taru ajoi tyttöä ja itse kävelin vieressä varmistamassa. Mitään varmistusta tai taluttamista ei tarvittu, neiti oli itse rauhallisuus. Seuraavana päivänä sitten neiti vaan uudestaan kärryjen eteen ja sillä kertaa Taru pääsi ajamaan hölkkääkin. Meni todella hyvin! Itse olen ajellut sitä arkena pari kertaa ja se menee kuin unelma; käynti ja ravi sujuu rauhallisesti ja rennosti (joskin älyttömän laiskasti). Kyllä siitä vielä ajoponi tulee =)