Vettä vettä vettä! On tämäkin kesä...
Yhden käden sormilla on laskettavissa ne päivät kun ei sada. Saa nähdä saako edes heinää.. toivottavasti vain tässä meidän kohdalla on huono tuuri ilmojen suhteen ja muualla aurinko paistaa, lempeä tuuli pöyhii hiuksia ja heinäpellot ovat kunnossa.

Laitumillakaan hevosväki ei ole voinut olla kuin hetkellisesti. Laitumet ovat ihan likomärkiä eivätkä kestä kavioiden painoa. Peukut pystyyn, että tämä monsuunikausi menisi ohi ja kavioväen voisi pitää laitumella edes loppukesän!
Vihreästä ne ovat päässeet kuitenkin nauttimaan päivittäin muilla tavoin; pihaa siivoten ja niitettyä heinää syöden.

Pilkkupepun kesäkuu oli ennen kaikkea vetinen. Ilmat olivat niin ikävät, että jopa ratsuhommista se pääsi luistamaan... mutta ei sentään kokonaan.
Kävin vähän maastoilemassa ja uskaltauduin kokeilemaan reippaampaa laukkaakin. Tähän väliin tiedoksi, että olen vähän vauhtiarka; niin hevosen selässä kuin esimerkiksi auton kyydissäkin.
Siksi oli suuri saavutus laukata hiukset hulmuten metsätietä pitkin, melkein niin kovaa kun hevosesta lähti. Onneksi vasta viikko tämän jälkeen Elina kävi herralla ratsastamassa ja näin kun Lucky pukitti laukassa. Ehkä olisin laukannut asteen hiljempaa jos olisin tiennyt, että hevonenhan osaa pukittaakin =)

Nyt pohjellisten kanssa sen jalat ovat olleet kunnossa. Enää se ei linkuta joka jalkaa vaan kävelee ihan niinkuin pitääkin. Kyllä se joskus näköjään on pienestä kiinni!

Lucky on osoittautunut todella hyväksi "tuntihevoseksi". Se on Elinalle ja Petelle toiminut istuntaharjoitushevosena ja on todella rauhallinen ja toimiva siinä. Ja taas välihuomautus; istuntaharjoitukset ovat tehokkaita lihaskunto- ja jumppaharjoituksia. Hiki virtaa, lihakset tärisee ja tasapaino paranee.

Kamman kesäkuuhun mahtui murheita kuten varmaan monet ovat jo huomanneetkin. Sen varsa ei selvinnyt hengissä..kauan ja hartaasti odotettu varsa. Päätimme, että emme astuta tänäkesänä Kammaa uudestaan. Pelästyin liian kovasti sitä miten vähällä se oli, että myös Kammalle olisi voinut käydä todella pahasti. Ehkei huono tuuri ikuisesti jatku, mutta pakko rauhoittaa tilanne ja pitää ainakin vuoden taukoa.

Kamma itse on onneksi täysin kunnossa. Sillä on hurjasti energiaa ja vauhtia. Kun mahan paino ei enää rajoita liikkumista, niin siitä on taas tullut se tuttu tykkiponi, peppu lentää pukeissa ja keula nousee.
Nyt tulisi tarpeenseen joku rohkea ratsastaja joka kävisi neidiltä liikoja energioita purkamassa ;)
Olisi tarkoitus aloitella taas ajoharjoittelua. Saa nähdä, että uskaltaako tuota koskaan ajokouluttaa kärryille asti, on sen verran kevyt perä...

Akusti on viettänyt kesälomaa lähes koko kesäkuun, samaan tapaan kuin muutkin ponit. Mutta edellisistä vuosista poiketen; tarhassa.

Akustin talvikarva lähti tänävuonna normaalia heikommin, liekkö sateinen ja kylmä kesä vaikuttanut asiaan. Tyhmältä tuntui kesäkuun lopussa vielä nyppiä viimeisiä talvikarvoja. Nyt onneksi koko poni on taas hetken siistin näköinen.

Akusti sanoutui irti Luckyn tarhakaveruudesta. Lucky rupesi komentelemaan sitä niin kovasti, että siirrettiin Akusti tarhailemaan yksikseen Kamman viereen. Se on paljon tyytyväisempi tähän järjestelyyn. Harmittaa vaan kun koko jengi on niin eripuraista, Kamma ei tule kenenkään kanssa toimeen ja Lucky tulee vain Ropinan kanssa. Joutuu sitten yksittäistarhaamaan mikä sotii koko ajatusmaailmaani vastaan.

Ropsukin on lomaillut kesäkuun...ja rakastunut! Siitä on tullut Luckylle oikea peräkärry; se kävelee perässä ja vaatii huomiota! Jos Ropinan ottaa pois tarhasta, niin se luo kaihoisia katseita tarhan suuntaan ja hirnuu. Ja takaisin tuodessa se huutaa jo metrejä ennen tarhaa ja hörisee ja Lucky vastaa hirnumalla. Tarhan portin kun avaa, niin Ropinan kipittää kiireellä tarhaan ja Luckyn viereen.
On ne isot miehet sitten niin ihania! =)

Kun Ropinasta lähti kaikki talvikarva, niin olin todella tyytyväinen näkemääni. Karvojen alla oli piilossa mitä upein pikkuponi! On se hienoa rakastua kerta toisensa jälkeen poneihinsa!