Taru tietenkin ratsasti, Pete luotettavana kuskina ja minä sekä Marjut jännittämässä vatsalaukut solmulle!
Perjantai-iltana sovimme Tarun ja Marjutin kanssa, että nähdään klo 06.00 meillä.
Minulla oli sitten kello soimassa 05.30, mutta en herännyt siihen (taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni). Isäntä kyllä heräsi, mutta oli unissaan sulkenut herätyksen!
Onneksi 06.15 Taru laittoi tekstaria tallista ja havahduin siihen. Ulos kun saavuin, niin löysin harjatun ponin ja kaksi pirteän näköistä ihmistä. Itse silmät ihan ristissä...
Pestiin Akusti hohtavan valkoiseksi ja varmistettiin, että kaikki tarvittavat tavarat oli pakattu. Sitten ponille jalat ja häntä pakettiin, koska trailerissa tulee aina hätäkakat ja eipä olisi kiva jos puhtaalla kisaponilla olisi ruskeat takajalat tai häntä...
Traileriin Aksu käveli normaaliin tapaansa, suoraan kyytiin vaan ja menoksi.
Matkan aikana alkoi jännitys vellomaan vatsassa ja kun saavuimme kisapaikalle, niin melkein olisi pitänyt jo vessaan päästä. Taru oli kuitenkin kuin itse rauhallisuus ja minunkin oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni.
Pete ja Taru kävivät hoitamassa ilmoittautumisen ja minä Marjutin kanssa purimme matkavarusteita ponilta.
Viimeinen sipaisu harjalla (turhaa, poni oli jo vitivalkoinen), jouhet letille ja eikun katsomaan lähtölistoja.
Onneksi Aksu oli luokkansa viimeinen, niin mitään kiirettä ei ollut.
Kun sitten myöhemmin pääsimme lämmittelemään, niin huomasimme kauhuksemme, että kisakumppanimme olivat isoja ja komeita hevosia. Yksi jumalaisen hieno kouluhevonen meni kentällä raviväistöjä, avotaivutuksia ja ties mitä, tietenkin kokoajan tiukassa muodossa kulkien. Mietimme yhdessä, että se varmaan osallistuu helppoon A:han tms. Mutta ei, se olikin meidän luokassa ja starttasi juuri ennen Aksua...
Lämmittelyssä Akusti näytti niin pieneltä, se oli aivan orpona suurien tummien hevosten keskellä. Se näytti kuitenkin rennolta, toisin kuin omistajansa...
Ehkä eniten itse jännitin maneesia, poni kun ei ole koskaan ollut maneesissa. Eli ponin ensimmäiset kisat, vieras paikka, eka kerta kentällä ja maneesissa, oikeat pelottavan valkoiset kouluaidat, ihmisiä...
Pelkona oli, että Aksu joko on ihan sätky tai sitten täysin pystyyn kuollut (se reagoi jännitykseen hyytymällä näennäisesti ylirennoksi).
Vatsa kääntyi melkein nurinperin kun Aksu kuulutettiin valmistautumaan maneesiin. Kuvasin tärisevin käsin videokameralla edellistä suoritusta (se muodossa menevä upea kouluhevonen) ja toivoin, että Aksun suoritus olisi äkkiä ohitse.
Sitten Taru ja Aksu kuulutettiin sisälle, apuva!
Taru ja Aksu saivat kiertää kentän ympäri kerran kun tuomari kirjoitti edellisen ratsukon arvostelua. Aksu vähän tuijotti S-kirjainta, eihän se reppana ole sellaisia koskaan nähnyt.
Sitten vihellys ja rata alkoi.
Aksu käveli rauhallisesti korvat hörössä kohti tuomaria. Se pysähtyi tasajaloin ja seisoi rauhallisena kun tuomari sanoi "tervetuloa".
Sitten halkaisija loppuun ja raville. Siirtyminen oli reipas ja Aksu ravasi rentoa ja letkeää ravia. Jännitys alkoi vähän helpottua, ainakaan poni ei singonnut heti maata kiertävälle radalle...
Käsi tärisi kun kuvasin, mutta pakko oli saada koko suoritus nauhalle.
Jännitin, että muistaako Taru radan ja muistihan toki.
Vasta radan lopuksi kun Taru ratsasti takaisin kohti tuomaria ja pysäytti ponin (taas erittäin hyvä pysähdys), niin pystyin taas hengittämään.
Aploodeja! Poni suoritti yhtä rikkoa vaille puhtaasti koko radan (kiersi vähän M-kirjainta kun pelkäsi)! Rennosti! Kiirehtimättä! Huolellisesti! Hyvä Taru!! Hyvä Aksu!
Menimme ulos odottamaan arvostelua ja meinattiin kaikki tipahtaa pehvallemme kun näimme sen! Tulos oli 65,33%!! Itse olin varautunut siihen, että on täydellistä jos menee yli 50% ja vaikka menisi alle, niin ei se haittaa kun on ekat kisat.
Eli Taru ja Aksu olivat neljästä osallistujasta toisia ja mielettömän hyvillä pisteillä!!
Tuon paremmin ei varmasti olisi ekat kisat voineet mennä. Oltiin koko poppoo yhtä hymyä kun lähdimme juottamaan ponia ja valmistelemaan sitä kotimatkalle.
Vielä kotonakin jaksoimme hehkuttaa upeaa ponia ja päästimme sen tarhaan heinää syömään. Hetkeä myöhemmin kun katsoimme tarhaan, niin se nukkui makuultaan Sulon kanssa. Taisi olla vähän rankka reissu myös pienelle kisaponin alulle =)
