Syksy on tullut ja mennyt. Lumipeite laskeutui maahan lokakuun 28. päivä, halloween-juhliemme kunniaksi. En ole päiväkirjan päivittämistä jättänyt tekemättä siksi, ettei mitään ole tapahtunut kahteen kuukauteen, vaan siksi etten yksinkertaisesti ole kerennyt. Koko kaksi kuukautta on mennyt pitkälti tallilla ponien kanssa ja pihatöissä talveen valmistautuessa. Pihattokatos, tarhojen viimeistely, kentän teko, esteiden tekoa, haravointia... Kuten mainittu; 28. lokakuuta oli tallilla halloween. Tarun kanssa askarreltiin koko edeltävä viikko tehtäviä, jotta illasta ei tulisi tylsä. Teimme "amazing race/pelkokerroin"-radan jossa testattiin viisautta ja uskallusta. Pimeyden polku, riihikummitus, mätänevä jne tehtävät oli hiukan pelottavia, mutta ei huonoimmaksi jäänyt myöskään tunnistustehtävä mm. siankielen kanssa =) Osallistujia oli lisäkseni (kuvassa näkyvässä järjestyksessä lueteltuna) Niina, Elina, Tessa, Marjut, Taru ja Rinna. Ponit on päivästä toiseen likaisia, kiitos rapatarhan, vesisateen ja turvekarsinat... Juuri kun ne saa harjattua, niin pihan yli pyyhkäisee monsuunisade ja karvat sojottaa itään ja länteen. Vielä kun tähän lisätään piehtaroinnit, niin mutahirviöt ovat syntyneet! Jos joku rakastaa ponien harjaamista, niin toivotan lämpimästi tervetulleeksi meille!
Sulppa on osoittautunut oikeaksi hienohelmaksi. Se ei tykkää sateesta ja iltaisin se jonottaa portilla ensimmäisenä. Sateesta huolimatta se on ollut yhtä hymyä kokoajan ja sen kanssa ei ole ollut mitään tyypillisiä ongelmia. Se on taluttaessa kävellyt perässä kuin koiranpentu, se on nautiskellut jopa harjaamisesta! Syys- ja lokakuun Sulo on pitkälti viettänyt tyypillistä eläkeläisen elämäänsä ilman töitä. Sulo on aivan ihastunut shettiksiin, se tuntuu jaksavan joka aamu leikittää niitä. Se kaulapainii, nousee takajaloilleen, pukittelee, laukkaa ja tönii shettiksiä korvat ihan tapissa. Ja shettikset tykkää! Akustikin intoutuu välillä riehumaan niin kovasti, että välillä molemmat pojat on polvillaan maassa ja korvat...ne on ihan hörössä!
Kamma on kunnostautunut ratsuna. Pukitteluun löytyi syy kun erittäin osaava rakas ystäväni tuli käymään. Hän kävi koko ponin huolellisesti läpi, paineli kaikki paikat ja hyvin nopeasti löysi aristavan paikan; oikea lapa. Ystäväni teki myös taivutuskokeet etusiin ja niissäkin näkyi lavan jumitus. Muuten Kamma ei reagoinut taivutuskokeisiin mitenkään ja se oli todella hyvä! Ratsuna Kamma on niin hieno, että mamma on oikein ylpeä! Se oppi ihan kertaheitolla laukkapohkeetkin! Nyt sillä pääsee sitten myös laukkaamaan käynnin ja ravin lisäksi. Kamma on myös poneista hienoliikkeisin; sen ravi on liitävää ja käynti matkaavoittavaa. Vielä kun tähän lisätään hyvä taipuminen, niin salaa mielessään on voinut jo vähän väläytellä kuvia koulukentistä... Ja vielä yksi ylistys jota ei voi koskaan liikaa kehua; Taru on oikea enkeli! Päivästä toiseen hän on käynyt Kammaa (ja Aksua) kouluttelemassa ja poni on edistynyt hurjasti. Taru ei ole moksiskaan hurjista rodeoesityksistä mitä pikkuneiti välillä mieltään virkistääkseen esittää!
Akustin syksy on ollut edistymisen aikaa. Se on ollut oikein ahkera oppilas! Avotaivutus sujuu jo hyvin ja väistötkin alkaa näyttää enemmän väistöiltä. Ja kun lumi tuli maahan, niin Aksu alkoi laukkaamaan kuin vanha tekijä; kovaa ja innosta korvat tapillaan! Aksu on esteiden ylityksessä ylittänyt itsensä. Päälle 70cm korkuinen okseri ja erikoisesteet menee hienosti. Se on keksinyt, että hyppääminen on oikeastaan ihan ok-juttu. Olen sitä irtohypyttänyt Ropinan kanssa ja yksin ja se on Akustin mielestä hurjan hauskaa. Ropinan kanssa ne hyppää oikein kilpaa.
Pikkuinen Pöpsy-prinsessa on viettänyt aika löysää syksyä. Se on käynyt välillä lenkillä kärryt perässään, välillä sitä on irtojuoksutettu kentällä, mutta se on saanut myös riehua tarhassa kavereiden kanssa ja kasvattaa karvaa. Ajaessa se on käyttäynyt oikein mallikelpoisesti. Yhdellä ainoalla lenkillä sen kärryillä sai olla sydän kurkussa ja sekin johtui sorsastuksesta. Ropina pelkäsi aseen ääntä, säpsähti ja sinkaisi kiitolaukalle. Ja ne pirun metsästäjät ampuivat lähellä kolme kertaa. Eivät säästelleet yhtään kuskireppanaa joka naama valkoisena rutisti ohjia käsissään.. Ropina on ollut terveenä koko syksyn, ähkyt ei onneksi ole palanneet (koputan puuta).