Nyt taas pitkästä aikaa päiväkirjan päivitys; liian vauhdikas kesä ja syksy ollut kun sivujen päivitys jäänyt vähäksi aikaa. Mutta nyt taas täällä.

Tallilla on tapahtunut paljon kesän ja syksyn aikana.
Suurin muutos oli varmasti se, kun loppukeväästä tallille muutti kaksi uutta karvanaamaa; Vitsi ja Eltsu. Molemmat ovat tuttuja jo vuosien takaa, naapurissa kun ne ovat asuneet.
Näistä kummastakin löytyy kuvia ja esittelyt ja lisää juttua tulossa kokoajan.

Mutta nyt siis elellään lokakuun viimeisiä päiviä ja koitetaan nauttia viimeisistä lämpöisistä päivistä. Kohta tulee taas talvi ja lumihanget (toivottavasti).

Pilkkupeppu on viettänyt kesän lomaillen ja loma on jatkunut tähän päivään asti.
Se on tehnyt hyvin harvakseltaan hommia, lähinnä kevyitä maastoja kulkenut kun jalat ovat antaneet myöden.

Maastossa Appis on ollut aikamoisen energinen, mutta aina kun tuntuu mopo karkaavan käsistä, niin polulta metsään poikkeaminen on saanut sen kuriin.
Pari kertaa tein sen kanssa pidempiä maastolenkkejä ja kyllä se tykkäsi. Meni korvat tapillaan ja innoissaan. Voi kunpa sen saisi kuntoon...

Jalkojen tilanne on ollut normaaliin tapaan vaihteleva; välillä ne on paremmat ja välillä huonommat. Tällä hetkellä tilanne on se, että poika ontuu taas. Mutta nyt jännityksellä katsotaan auttaako uusi vuolu. Se on vuoltu alansa ammattilaisen toimesta uudella tyylillä ja vuolija antoi paljon toivoa.

Kamman aika on mennyt vähän lomaillen ja paljon töitä tehden. Se on läpi kesän ja syksyn tehnyt tasaiseen tahtiin hommia ja kasvattanut kuntoakin vähän.
Syksyllä se pääsi muutamia kertoja sänkipellollekin ja siellä siltä todella löytyi vauhtia.

Koulupuolella Kamma on skarpannut huimasti, hyvinä päivinään se on todella hyvä. Se taipuu, kääntyy, on herkkä, kevytkin...tosin jarrut joskus jumittaa ja niitä joutuu kaivelemaan esille. Mutta olen todella tyytyväinen siihen, mukavampaa ponia saa hakea.

Esteistä Kamma pitää kovasti! Hypyt tosin saa niin paljon energiaa esille, että pikkukenttä tuntuu loppuvan välillä kesken. Irtojuoksutan sitä paljon ja "leikitän" kentällä. Sillon hypätessä se on hellyttävä; usein se hypyn jälkeen vetää liinat kiinni, kääntyy ja hyppää esteen uudestaan.

Aksun aikakin on mennyt niinkuin Kammalla; hetken oli kesälomaa ja lopun aikaa on pitänyt tehdä hommia.

Olen ajanut Akustia paljon ja harjoitellut asioita jotka vielä harjoittelua vaatii. Alkaa vaan omat taidot ja ideat nyt loppua; Akusti alkaa olemaan niin hyvä kun sen toivon olevan ja millaiseksi sen pystyn itse saamaan.
Välillä ajaminen meneekin vaan kunnon kasvattamisen puolelle, kun kaikki toimii. Pitäisi hankkia valmentaja, ulkopuolisen silmin näkisi varmasti paljon mihin kiinnittää huomiota.

Ratsuhommiakin Aksu on tehnyt ahkerasti, kävi se jopa Tarun ratsastamana kisoissa Myrskylässä (ja Jonna oli mukana hoitajana).
Kisoissa oli tosi mukavaa pitkästä aikaa, se tunnelma ja jännitys! Raviluokassa Akusti oli jaetulla toisella sijalla, mutta tutustumisluokan kouluohjelma meni vähän penkin alle kun oikea laukka ei noussut. Se on ollut aina Aksun ongelma; vasen nousee ja rullaa, mutta se oikea... Mutta mitä väliä! Kaikilla oli varmasti hauskaa ja ei sinne voittoa lähdetty edes hakemaan kun melkein suoraan kesälaitumelta kaivettiin poni kisoihin.

Ropinan elämäkin on ollut kesän ja syksyn aika vauhdikas.
Se on saanut tehdä töitä ajoponina ja jonkunverran päässyt mukaan peräponiksi Aksun kärrylenkeille.

Peräponina se on aika rasittava, jollei se yritä syödä, niin sitten se koittaa päästä ohi. Ja jollei se saa syödä eikä tulla rinnalle, niin sitten se alkaa raahustaa. Noin kymmenen lenkin jälkeen se vasta alkoi käsittämään, että perässä pitää kulkea ja erityisen tärkeää oli kulkea samassa nopeudessa kun Akustikin.

Ropinan ajolenkit on olleet vaihtelevia. Välillä sillä on energiaa niin paljon, että tuntuu koko pieni poni halkeavan innosta. Ja sitten välillä tuntuu että helpoin olisi työntää sitä eteenpäin kun tuntuu kavioissa olevan liimaa. toki se kävelee ja juoksee kun pitää, mutta askeleet on niiiin hiiiitaaita.

Laitumella se on normaaliin tapaansa saanut hepuleita jos sitä vähänkin innostuttaa. Se juoksee itsensä ihan puhki kun hepuli iskee päälle. Turbo-poni!