Lunta pyryttää toisena päivänä ja toisena kaikki sulaa pois. Ihan kun joku nyt ei osaisi ihan päättää... Kevättä kovasti odotellaan, mutta vielä sitä kai saa odottaakin. Ponit ovat aloittaneet karvojen pudottamisen, jokaisen harjaamisen jälkeen tallin lattia on täynnä karvaa. Välillä loppuu usko; miten niistä voikin lähteä niin paljon karvaa ilman, että ne näyttävät yhtään vähempää pörröisiltä kuin aloittaessa!? Mutta vaikka aina näennäisesti valitan karvanlähdöstä, niin totuuden nimissä on sanottava, että kyllä se on niin tyydyttävää puuhaakin. Ihana nyhtää karvaa irti kun tietää, että jossain vaiheessa palkintona on sileäkarvainen otus.
Maha kasvaa ja varsa potkii kovasti mahassa. Välissä varsa viettää hiljaisiakin päiviä ja sillon aina joutuu miettimään, että mitä jos se ei enää olekaan elossa. Mutta sitten taas odotus palkitaan ja mahan läpi näkyy (ja tuntuu) napakka tömäys. Varsalle ollaan jo nimeäkin mietitty vaikka liian aikaistahan se on kun mitä vain voi vielä sattua. Kamma ei ole enää töitä tehnyt, se on nyt aloittanut special-ruokiensa syömisen ja on saanut keskittyä täysin varsan kasvattamiseen. Välillä se on vähän irtona päässyt juoksemaan kentälle tai laitumelle ja silloin siitä löytyy sitten energiaa enemmän kuin tarpeeksi.
Aksun ajotreenit ovat jatkuneet hyvin. Uudet kärryt se sai kuun alussa ja siitä se ilo vasta alkoi kun nyt voi laukata! Ja kyllä sitä ollaan laukattukin, välillä varmaan puolet lenkistä, että ollaan saatu laukkaa paremmaksi. Jo vähäisen treenin jälkeen näkyy tulokset; Akusti laukkaa paljon halukkaammin ja iloisemmin sekä ylläpitää laukkaa hyvin. Jotkut ehkä muistaakin miten joskus vuosia sitten opetin Aksun nostamaan laukan sanasta "ja". Kertauksena; kun pyysin siltä liinassa laukkaa, niin aloitin aina sanomisen "Ja laukka". Se siis oppikin nostamaan laukan sanasta "ja" eikä "laukka". Noh, nyt sitten se laukkaa sanasta "noni"!! Kiesus, pitäisi panostaa erityisesti siihen mitä tuon ponin kanssa puhelee. Lenkillä sille sanoin muutamia kertoja "noni, ja sitten laukka"... Ja sieltä se sitten heti sen poimi. Kyllä on sitten "hienoa" ihmisten ilmoilla huudella nonia kun ponin pitää laukata.. Himputin tarkkakorva =)
Pöpsy on taas ollut ihmeellisessä energialatauksessa. Tuntuu ettei mikään liikunta ole sille tarpeeksi. Se hyppii, riehuu, pukittelee ja iloitsee. Sen kanssa on ihana laitumella lumessa riehua, sen saa villiintymään niin helposti. Ensin se painelee kiitolaukkaa ympäri laidunta ja pysähtyy sitten jonnekin. Kun sitä huutaa, niin se laukkaa villiä laukkaa luokse, juoksee ympäri ja poistuu paikalta vielä villimpää laukkaa takaisin lähtöpisteeseen. Taas kun sitä huutaa, niin sama toistuu. Vasta monen (sadan?) kierroksen jälkeen se rauhoittuu ja pysähtyy rapsutuksia kerjäämään ja piehtaroimaan jalkojen juureen. Ihan hassu poni!