Marraskuu on ollut syvän surun kuukausi. Niin kauniin valkoiseen lumihuntuun kääriytynyt marraskuu oli aikaa jolloin minä liikuin mustaan suruhuntuun kietoutuneena. Olo oli niin lohduttoman surullinen kun rakas, ihana tähtisilmä-koirani Hamlet lopetettiin 4.11. eläinlääkärissä kolmen tunnin elvyttämisen jälkeen. Syy kohtaukseen ei selvinnyt, mutta se oli epileptinen kohtaus ja kouristus joko mursi niskan tai aiheutti aivovaurion. Ja jotta tuska ei vaan loppuisi, niin 28.11. pörröturkkinen pusukone-kissani Pyry nukkui ikiuneen. Eläinlääkärin toimenpiteen piti olla rutiinia, mutta pikkupoika nukahti odottamattomasti loppullisesti rauhoituspiikin antamisen jälkeen. Ajatukset eivät pysy kasassa, joten olen pahoillani jos tämän kuukauden päiväkirja on surullinen ja lyhyt. Ponit ovat viettäneet leppoisaa aikaa, nauttineet lumisateesta ja talvisista ilmoista joita marraskuun alku meille antoi. Loppukuun lumien sulaminen sai ponit mököttämään.
Sulo on marraskuussa viettänyt normaalia löhöaikaa, mutta toiminut myös useamman kerran ratsunakin. Tarun kanssa käytiin mm. iltamaastossa pilkkopimeässä metsässä, minä Sulolla ja Taru Akustilla. Minun otsalampun valossa kuljettiin mustassa metsässä. Vaikka menimme uusiin paikkoihin, niin kertaakaan ei pelottanut eksyminen. Jos itse emme olisi löytäneet kotiin, niin olisi riittänyt kun Sulolle olisi antanut vapaat ohjat. Se löytää 100% varmuudella kotiin mistä tahansa! Taru ratsasti Sulolla kentällä kouluakin. Pappa meni oikein nätisti, välillä jopa näytti siltä että se keskittyi. Ehkä se muisteli kanssa nuoruuttaan.
Kamma on aloittanut mittavan laihdutuskuurin. Jollei se liikuttamalla laihdu, niin sitten on pakko ihan pikkaisen nipistää ruuasta. Se on saanut nyt vähemmän heinää ja Taru sanoi kerran käydessään, että se on hoikistunut. Itse en eroa huomaa kun ihan joka päivä sen näen, mutta toivottavasti Tarun silmät oli oikeassa! Kamma on ollut uskollisesti ratsuna, Taru on sillä laukkaillut hangessa ja siitä tyttö pitää. Jopa maastossa laukkaaminen oli sen mielestä mukavaa, isosta kentästä puhumattakaan. Pukitkin unohtuu kun laukka on niin kivaa.
Akustin marraskuu on sisältänyt pitkälti samaa kuin Kammankin, lumihangesta nauttimista. Akusti on meidän ihmeeksemme alkanut laukkaamaan hyvin. Heti kun lumi tuli maahan, niin puhdas, pyörivä ja innokas laukka löytyi. Esteitäkin Akusti on hyppinyt pari kertaa vähän vaihtelevalla menestyksellä. Välillä se hyppää kuin sillä olisi vieterit jaloissa ja sitten yhtenä päivänä se pelkää samoja esteitä. Jotenkin on vaikea olla miettimättä, että mahtaako se aina olla ihan tosissaan.
Ropsu on päässyt helpolla kun lumi tuli maahan. Kärryt ei kulje syvässä hangessa, niin neidin liikutus on ollut vain irtojuoksutusta yksinään tai Tarun ja Akustin mukana. Ropina tykkää kun se pääsee mukaan kentälle kun Taru tekee töitä Akustin kanssa. Se villitsee Aksua hurjilla kiitopukkilaukoilla ja koittaa kiilata kokoajan.