Päiväkirja ja sivut ovat olleet melkein vuoden poissa käytöstä, joten alkuun yhteenveto kuluneesta kesästä, syksystä ja talvesta. Seuraava päiväkirja tulee maaliskuun osalta ja jatkuu tästä eteenpäin taas tutusti kerran kuussa. Aika menee kuin siivillä. Paljon ihania asioita tapahtuu, valitettavasti myös surullisia asioita tapahtuu välillä. Joskus ne ovat jopa niin surullisia, että ne pysäyttävät koko elämän pitkäksi aikaa. Muistoissamme- kohdasta jokainen pystyy lukemaan mikä on mullistanut koko elämäni ja aiheuttanut monet itkut. Uskon ja tiedänkin, että en ole ainoa jota Sulon poismeno koskettanut. Toivoisin, että jokainen saisi joskus elämässään kohdata sellaisen hevosen, joka koskettaisi niin syvästi kuin Sulo on koskettanut minua. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että Sulon ansiosta olen oppinut hevosista, hevosten ajatusmaailmasta, elekielestä ja sielunelämästä paljon enemmän kuin koskaan. Uskon, että näiden oppien ansiosta tulen pärjäämään elämässäni, myös muualla kuin hevosten parissa. Kiitos Sulo kaikesta! Minulla on kova ikävä! Mutta elämän on kaikesta huolimatta jatkuttava, aika tulee kultaamaan muistot ja suru väistyy. Onneksi pihalla seisoo kolme ihanaa ponia jotka saavat auringon paistamaan. Ja kesällä pihalla toivottavasti seisoo pieni tähtisilmä pitkillä hennoilla jaloillaan...
Kamma oli kesäkuussa Minna Lindströmin luona Liljendalissa. Sen oli tarkoitus mennä Minnalle jatkamaan ratsukouluaan, mutta ikävien sattumusten jälkeen neiti vietti siellä lähinnä kesälomaa. Ensimmäisinä viikkoina Minna (ja Minnan oppilaat) tekivät Kamman kanssa maastakäsin töitä ja osallistuin itsekin sen kanssa siellä yhteen lh-päivään. Vähän jännitti pitkästä aikaa lukuisien vieraiden ihmisten edessä olla pyöröaitauksessa, mutta onneksi minulla on viksu ja ihana tamma joka pelasti tilanteen käyttäytymällä asiallisesti. Kamma otti kesäkuun loman kannalta ja se oli hyvä se, koska heinäkuussa se lähti Sipooseen tapaamaan upeaa russ-oria Lustig. Kamma oli AiKa-tallilla kesälaitumella ja se astutettiin siellä. Kun se oli todettu kantavaksi, niin se pääsi takaisin kotiin. Tästä hetkestä sitten alkoi 11 kuukauden jännittäminen joka jatkuu vielä monta kuukautta. Varsan laskettu syntymäaika on 19.6. Syksyn ja talven Kamma on viettänyt lomaillen ja kevyesti töitä tehden. Ratsastajan puuttuessa olen sen kanssa tehnyt paljon töitä ohjasajaen ja pikkukentällä lh-juttuja harjoitellen. Varsinkin irtona työskentelystä Kamma tykkää hurjasti...ja minä myös! Kamma on aina ollut todella herkkä kehonkielelle, mutta talvella se alkoi tuntua välillä ihan yliluonnollisen upealta. Sen saa pienellä energialla suorastaan räjähtämään, se laukkaa villisti ympäri kenttää, mutta kun sen pysäyttää ja puhaltaa itse, niin se pysähtyy ja sanoo myös "PUUH" ja sitten kysyy, että saisiko tulla syliin turvaan kun se laukka oli ihan hirvittävän jännää! Ja jos villin laukan jälkeen siltä pyytää käyntiä, niin se on rauhallinen ja kuuntelee kokoajan. Ja tästä tyyneydestä pienellä innostuksella sen saa sekunnissa räjähtämään taas hurjaksi villiponiksi. Ihana Kamma! Mamman hieno poni!
Akusti vietti kesällä reilun loman laitumella. Se ehkä vähän lihoi...ja laiskistuikin kuten juttuun kuuluu. Kesälomalla saa nauttia! Töitä Akusti teki kesällä hyvin paljon ohjasajaen ja siitä tuli välillä niin herkkä suustaan, että oli kyllä oma keho koetuksella. Se alkoi kääntymään ja taipumaan ihan millin sormia rutistamalla ja haki jopa välillä oikein kauniiseen työasentoon luotiviivalle. Pujoteltiin puita ja opeteltiin taipumaan myös jäykempään suuntaan. Tätä pitäisi tehdä kokoajan, koska talvella sen taas huomasi miten käy kun jättää perusjumpan väliin... Ponista tulee vino ja vähän jäykkäkin. Talvella aloin ajamaan Aksua enemmän kärryjen kanssa. Se kulki yllättävän hyvin vaikka kuskia aluksi vähän hirvittikin kärryillä. Akusti on tunnetusti hyvin arka takaa tuleville äänille, joten kärryt ovat aina olleet pieni jännitystekijä. Välillä lenkillä se kulkee nätisti ja puolihorroksessa melkein, sitten se kääntyy katsomaan taaksepäin, hätkähtää ja pyrähtää muutaman askeleen lujempaa "Kyllä Aksu; minä ja kärryt tullaan vieläkin perässä". Sitten se rentoutuu taas ja jatkaa taapertamista eteenpäin. Hassu poika =)
Ropina vietti myös kesäloman laitumen ruohosta nauttien ja siitäkin kyllä syksyn tullen näkyi missä lomaa on vietetty... Rantapallo jolla oli tikkujalat -> laihikselle! Ropinalla olen säännöllisen epäsäännöllisesti ajellut, enemmän kärryjen kanssa kuin ilman niitä. Välillä ohjasajaen olen sitä herätellyt ja herkistellyt, mutta Ropina tuntuu liikkuvan paremmin kärryjen kanssa. Kärryjen edessä Ropina on niin vaihteleva kuin vain mahdollista on. Toisina päivinä se on ihan pystyynkuollut, se köpöttää eteenpäin tasaisesti, sitä saa vähän hoputtaakin välillä. Laukkaaminen saa siihen hetkeksi eloa, mutta laukan jälkeen sen köpöttely taas hitaasti ryytyy normaaliksi. Tälläiset päivät ovat oivia nautiskeluun, vain saa ajella ja haaveilla. Mutta sitten nämä toiset päivät...ne niinsanotut "aivot narikassa"-päivät... Ropina ei malta käytävällä seisoa paikoillaan, se kuoputtaa ja on ihan innoissaan lähdössä töihin. Kärryt kun saa perään ja narut irti, niin sitten alkaa vauhti. Ohjista tarvitsee pitää kiinni, poni on kuin dynamiittia täynnä. Ohjien löyhentäminen saa heti Ropinan raviin ja jos ei heti ala jarrutella, niin se kiihtyy laukkaan ja sitten kiitolaukkaan ja sitten...aaargh! Ohjistahan ei ikinä saisi vetää, mutta Ropinan vauhtipäivinä ei ohjista ainakaan kamalan löysää otetta kannata ottaa. Vauhtipäiville on hyvä ottaa aina kunnonkasvatukset, silloin neidillä riittää energiaa laukata vaikka umpihangessa. Ja välillä kun se oikein innostuu, niin se hyppii paikoillaan tasajalkaa. Mutta mutta... ikinä se ei lähde käsistä. Se antaa villinkin laukan kiinni hetkessä. Se ei ole paha, sen kärryillä ei ikinä pelota, se on vaan... Ropina =) Ropinan tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien mittaan. Valjakkohaaveet kaatuivat siihen tosiasiaan, että se on liian pieni. Sen askeleet ovat ihan liian lyhyet ja hitaat. Joten nyt se sitten on mamman nunnutteluponi ja riemastuttaa päivästä toiseen ihanilla lenkeillä.