Näin sitä vuosi vaihtui ja kaksi ensimmäistä kuukauttakin jo hurahti ohi. Välillä tuntuu että aika menee todella hitaasti ja nyt taas tuntuu ettei perässä pysy vaikka kuinka yrittää keskittyä nauttimaan päivästä kerrallaan.

Tallin alkuvuosi on sujunut mukavan leppoisasti ja lumisissa tunnelmissa. Kovin pakkasiakin on koettu, mutta onneksi talvikarvaiset ponit ja loimitettu Lucky selvisivät palelematta kaikesta. Välillä tuntui, että Lucky oli topattu vähän liiankin tuhdisti, mutta sen kesäkarva-mittainen turkki kun ei paljon kylmää poissa pidä..

Lucky on viettänyt oikein touhukasta alkuvuotta.

Syy uusimmille ontumisillekin selvisi ihan joulukuun lopussa, kun Luckyn kaviosta puhkesi paise ja heti perään toinen. Näitä ei kengittäjä ollut huomannut käydessään (vaikka kaviot on joka kerta paineltu läpikotaisin), minusta puhumattakaan..täytenä yllätyksenä tuli kaikille.
Kun hevo vielä onnuskeli silloin tällöin, niin eipä tullut mieleenkään että tavanomainen ajoittainen epäpuhtaus voisi olla jotain noinkin ikävää.
Paiseet hoidettiin asianmukaisesti ja kengittäjä oli sitä mieltä, että hyvältä se näyttää ja hyvin pitäisi parantua. Oli jopa sitä mieltä, että kun tulee lunta maahan, niin satula vaan selkään. Kengittäjä sanoi, että nyt kun paiseet ovat löytyneet ja puhjenneet (ja kaviot on hyvässä kunnossa), niin kaviot kyllä kestää käyttöä pehmeällä ja käyttäminen voisi olla välillä ihan hyvä vahvistumisen kannalta.
Ja kengittäjä onnekseni myös totesi, että ei pistetä sittenkään vielä kenkiä, vaan jatketaan paljasjaloin.

Kun maahan sitten viimeinkin tuli lumi, niin Herra Hevonen joutui oikeasti työskentelemäänkin, ihan kevyesti vaan tosin.
Kovin mielellään se lähti hommiin ja liikkui täysin puhtaasti. Muutaman alkuhypyn jälkeen se tokeni aika nopeasti aloilleen ja alkoi taas näyttämään ja tuntumaan enemmän ratsulta. Tokihan muutaman kuukauden loman jälkeen saakin vähän pörhistelläkin =)
Oli kiva nähdä se pitkästä aikaa ratsuna ja oli kiva itsekin käydä ratsastamassa.
Helmikuun puolessa välissä se keksi uuden huvituksen, se alkoi hyppimään "esteitä". Näitä esteitä tosin ei nähnyt muut kun herra hevonen ja niiden paikka olikin siten aina yllätys. Hops vaan kun se loikkasi ilman halki ja ratsastaja yritti mukautua hyppyyn =) Onneksi muutaman ekan kerran jälkeen mielikuvitus-esteiden koko madaltui ja hypyissä ei ollut enää niin paljoa tehoa. Ja onneksi sen kunnolla näitä hyppyjä ei voinut tehdä kuin muutaman aluksi, loppuratsastuksen se toimi ihan nätisti.

Jos kaviot nyt kuntoutuisivat, niin sitten kesällä voisi alkaa taas kuntoa nostamaan ja ratsastamaan lihaksia takaisin. Nyt poika on hiukan epämääräisen näköinen massiivisella etuosallaan ja pienellä takapuolella =)

Kamman alkuvuosi on ollut työtä ja laiskottelua.

Huomasin ilokseni, että Kammastahan on hyvää vauhtia tulossa todella upea pikkuratsu.
Kun Taru sitä kävi muutaman kerran tammikuussa ratsastamassa, niin se eteni jo sen aikana huimasti. Se alkoi hakeutumaan oikeaan muotoon ja yhtäkkiä tajusin, että se alkuaikojen pukkiponi on jäänyt jonnekin matkan varrelle.
Kamma imee oppeja kuin sieni ja sen motivaatio työntekoonkin on välillä kasvanut.

Kamma on myös toiminut "tuntiponina" pari kertaa ja ollut oikein kiltti. Se on oikein reipas ja lähtee pyynnöstä liikkeelle, mutta ei kuitenkaan lähde käsistä. Alalaitumella tosin lumessa laukatessa tuli pari poikkeusta kun laukkaaminen olisi ollut vaan niiiiin ihanaa...
Tarun lisäksi myös Roosa, Jonna ja Emma ovat Kammaa ratsastelleet. Joka kerralta pikkuneidille tarttuu aina jotain uutta mieleen.

Helmikuussa Taru hyppäsi Kammalla pikkuisia esteitä ja voi että kun Kamma tykkäsi. Este oikein imi puoleensa!
Vaikka Kamman tyylissä ei ole mitään valittamista, niin totuuden nimissä sanottakoon, etten oikein usko että siitä isojen esteiden hyppääjää tulee. Mutta eihän sitä tiedä kun kokeilemalla..ja voihan sitä joskus lähteä vaikka 40cm luokkaan ihan Kamman mielen piristykseksi =)

Aksu on alkuvuoden myöskin ollut hyvin ahkera pikkuponi.
Se on tehnyt hommia niin ratsuna kuin kärryjenkin kanssa (aina kun lumitilanne on antanut myöden ajamiseen).

Taru kävi vääntämässä Aksun kanssa koulua muutaman kerran ja yhtäkkiä Aksulla loksahti palaset kohdalleen. Se ei ole koskaan laukannut hyvin ja nyt kun olen siltä ajotouhujen myötä saanut laukan lopulta kaivettua esille, niin se on silti aina nostanut vasemman laukan.
Nyt yhtäkkiä se alkoi nostamaan sekä vasenta että oikeaa laukkaa, kumpaa vain siltä pyysikään!

Taru kävi Aksun kanssa maastossakin pari kertaa kun poika niin kovasti kaipasi sinne. Tarun se vei väkisin metsään ja lähti tarpomaan siellä sitten korvat tapillaan. Tokihan Tarun sitten piti lähteä pojan kanssa metsään kun toinen osasi hyvin selkeästi kertoa tahtonsa. Kärryjen kanssa kun ei metsään oikein pääse samoilemaan...

Esteitäkin Akusti on hyppinyt ja ihme kyllä; se on tykännyt siitä. Se ei ole ennen välittänyt esteistäkään erikoisemmin, mutta nyt esteet saivat pikkumiehen ihan innostumaan. Akusti osaa aina yllättää =)

Pikkuneiti on viettänyt normaalia alkuvuotta, töitä tehden ja Aksua tarhassa kiusaten.

Jonna on käynyt Ropinalla ratsastamassa ja Ropinasta on tässä ajan mittaan tullut jo todella kiva ratsu. Se taipuu, hallitsee siirtymiset ja on oikein kuuliainen.
Näyttää tosi kivalta kun se kulkee kentällä kouluponina Jonnan alla, ei uskoisi että kyseessä on sama pikkuratsu joka Jonnalle alkuaikoina esitti kunnon rodeoita eikä suostunut lähtemään maastoon ratsastajan kanssa.

Kentällä se on siis hyvin asiallinen ratsu, mutta laitumen aavalla lumivaipalla pikkuneidinkin itsehillintä välillä vähän pettää. Onneksi Jonnalle on kehittynyt uskomaton tasapaino eikä ponineiti saa pukeillaan Jonnaa maastoutumaan...noh, totuuden nimissä myönnettäköön, että joskus kyllä saa, mutta... =)
Nyt kun Jonna alkaa olla jo Ropinalle liian pitkä (painoa ei vielä aikapäiviin ole liikaa =), niin pikkuhiljaa Ropina taas siirtyy takaisin ajoponiksi ja Jonna isompien ponien selkään. Toista yhtä osaavaa ja pientä ratsastajaa tuskin tulen löytämään Ropinalle, mutta muut ponit pääsevät sitten nauttimaan Jonnan pehmeästä ratsastuksesta.

Ropina oli kavioväestä ensimmäinen joka oli sitä mieltä, että talviturkista pitäisi päästä eroon. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna se rupesi irroittamaan karvaa. Eli tervetuloa taas kuukausia kestävä karvarumba! Karvatalkoot on nyt julistettu alkaneiksi!