Tallin karvajengi on siirtynyt vihreään ulkoelämään. Pitkän talven jälkeen tuntuu ettei mikään hivele silmiä paremmin kuin vihreys! Ponien hengitykset tuoksuvat ihanan kesäisille jo yhdenkin ruohotupsun jälkeen. Ja se loiste silmissä kun ne nyppivät maasta vihreää ja mussuttavat haaveillen! Aitasimme pihapiirin poneja varten, ei tarvitse leikata ruohoa ja heittää sitä hukkaan, kun ponit hoitavat pihan siistimisen. Ikäväkyllä Lucky jo hoiteli yhden kukkapenkinkin, jonka heräämistä olen koko talven odottanut =) Mutta se on vain pieni hinta siitä, että toiset saa nauttia herkuista. Kuukausi eteenpäin, niin vihreä heinä ei ole enää vie poneja ekstaasiin, se on jo vanha juttu ja ne alkavat taas haaveilla kuivaheinästä =) Mutta vielä nautitaan.
Appis vaihtoi kutsumanimeään. Sen edellinen omistaja kutsui sitä Appikseksi, mutta itse alusta lähtien pidin enemmän versiosta Lucky. Kun maahantuoja sitä vielä kutsui Lucky-nimellä, niin päätin, että nimi vaihtuu. Nyt se on sitten vuorotellen Lucky ja Appis...jokainen kutsukoot millä nimellä tykkää. Pilkkupeppu on kotiutunut hyvin. Se on jo rauhoittunut, rentoutunut ja alkanut syömään kuin...hevonen. Syömisen se on kaiketi kyllä aina osannut, mutta meillä vähän aluksi nirppaili kun oli erilaista heinää. Olen soitellut maahantuojalle ja jutellut herran maahantulosta, elämästä Suomessa ja vähän ajasta Belgiassakin. Soittelin myös Lauralle jolle maahantuoja myi sen. Ja tottakai olen soitellut Jaanalle, jolta tämän ihanan hevosen ostin. Nyt tiedossani on aika kattavasti Luckyn historia Suomessa...siis se alle vuosi jonka se täällä on ollut. Lucky on hyvin kevyesti tehnyt töitä tässä kuussa. Olen ihmetellyt sen etujalkoja joita se aristaa epätasaisella. Seuraavassa kengityksessä ajattelin kokeilla sille pohjallisia. Jos ne vaikuttavat positiivisesti, niin sitten sen etuset kengitetään aina pohjallisten kanssa. Sillä on ollut Suomeen tuonnin jälkeen kavio-ongelmia joista ei vieläkään ole päästy eroon...toivottavasti sen saisi kuntoon!
Mahaponi on ihan rakastunut; Lucky saa sen silmät säihkymään. Jos päästän Kamman ja Ropinan pihalle syömään vihreää, niin Kamma parkkeeraa Luckyn aidan viereen seisomaan ja syömään aidan ali. Ihan kun muualla ei olisi heinää, ne parhaat palat on ihan Luckyn turvan alla. On Kamma päässyt kerran pihallekin samaan aikaan kun Lucky ja mikä ihmeellisintä, ne eivät tapelleet lainkaan. Pitää katsoa syksymmällä, että josko Luckyn voisi tarhata Kamman ja varsan kanssa. Jollei, niin sitten shettisten seurassa. Kamma ei paljoa ole muuta tehnyt kun syönyt ja lihonut. Olen sen kanssa kevyesti käynyt talutuslenkeillä ja vihreällä. Toiveena olisi, että kesäkuusta alkaen se pääsisi laitumelle lekottelemaan siihen asti, että varsa päättää tulla tutkimaan maailmaa.
Akustin toukokuu on ollut helppo. Se on vähän ratsuna toiminut ja ajoponinakin. Se on paria pikkulasta kantanut talutusratsuna (sukulaisiani ja ystäväni lasta) ja toiminut siinä ammatissaan mainiosti. Lapset yleensä ihastuvat pienempään Ropinaan, mutta Aksu on hitaampien iikkeidensä puolesta parempi valinta. Jonna on Aksulla ratsastanut ja Tarukin kävi sille vähän kuria palauttamassa ja hyppäämässä sen kanssa. Taru sai kokea ihmeen; Aksu laukkasi kentällä! Maastossa kärryjen kanssa laukkailut ovat alkaneet vaikuttaa positiivisesti ja ponilta löytyy laukka aina vain paremmin ja paremmin. Aksu muutti toukokuun puolessa välissä Luckyn tarhakaveriksi ja se on sopinut siihen puuhaan oikein hyvin. Aksu on kiltti eikä turhia stressaile niin Luckykin uskaltaa olla sen seurassa. Ennakko-odotuksistani poiketen Aksu jopa näyttää sietävän Luckyn komentelua ja leikkiä. Ei se Luckyä kuitenkaan pelkää, menee röyhkeästi ruokakupillekin, mutta väistää kyllä jos Lucky sanoo että ruuat on sen.
Ropina on tehnyt ratsuhommia n. kerran viikossa. Jonna on sitä käynyt ratsastamassa kentällä ja maastossa. Ovat Jonnan kanssa kiipeilleet mäkiä talon takana, vääntäneet koulua pikkukentällä ja jopa harjoitelleet laukkaa. Ropina tykkää kovasti työnteosta, se kipittää korvat hörössä eteenpäin ja kyselee kokoajan, että saako mennä lujempaa. Ropinalla on ollut kamalasti ongelmia satulan kanssa. Sen selkä on niin lyhyt ja kapea, että satulan pitäisi varmaan olla 12" tai 13" kokoinen. Ei niin pieniä satuloita löydy ja jos löytyy, niin kenen takapuoli sellaiseen mahtuu... Aksun satulan takakaari tulee liian taakse, pikkuinen rungoton satula on liian leveä, ainoa satula mikä sopii, on lätkäsatula. Se taas ei pysy selässä kun ponilla ei ole säkää eikä satulassa runkoa. Se valuu kyljille ja Jonnan ratsastuksesta 50% menee satulan oikomiseen. Tekemäni mini-häntäremmi estää kyllä satulaa valumasta eteenpäin, mutta millä ihmeellä sitä estäisi valumasta sivulle...argh näitä ponien selkiä =)